perjantai 31. tammikuuta 2020

Sirkusprinsessakoulussa

Ruska, sirkusprinsessa
31.1.2020 Ruska 5v ja Mini osallistuivat Viihdelinnan temppukouluun. Ruska oli mielestään menossa sirkusprinsessakouluun.

**

Iskä on antanut Minin ratsastuskouluun. Meidän Maya meni hevosten taivaaseen, ja sen jälkeen me ei olla kauheasti ratsastettu Minilläkään niin kuin ennen vanhaan. Yhtenä iltana, varmaan toissaeilen tai sitä edelliseilen, iskä tuli sanomaan, että huomisen huomisena, eli tänään, kahden yön päästä siis eilisen eilisestä, on yksi sirkusprinsessakoulu, ja minä saan mennä sinne Minillä, kerta minusta tulee sirkusprinsessa isona. Tai ainakin nyt tulee, kun kerta olin siinä sirkusprinsessaratsastusjutussa.

No sitten me mentiin. Matka oli pitkä ja minulla oli kaksi kertaa pissahätä, ja iskä pysähtyi johonkin apsille, joka oli keltainen rakennus molemmilla kerroilla. Mutta kun me oltiin menty sen toisen apsin jälkeen vielä kahden ison sillan alta ja yksien koivujen välistä, me käännyttiin sellaiselle pikkutielle, jonka päässä oli Sirkusprinsessakoulu Viihdelinna. Silloin minä päätin että isona minusta tulee Sirkusprinsessakoulun rehtori, jos käykin niin, ettei minusta tulekaan sirkusprinsessaa itsestäni. Koska rehtoreilla on kivaa. Ne istuu pöydän takana ja syö aina pullaa ja juo limsaa ja määräilee sirkusprinsessojen opettajia ja niillä on paljon piirustuspaperia. Olen nähnyt kun me käytiin kerran iskän töissä. Koska iskä on opettaja.

Aluksi kaikki oli ihan tyhmää siellä koululla. Piti syödä ekana, mutta niiden leivissä oli ihan pahaa vegejuustoa ja iskä oli vihainen ja sanoi että minä en saa paiskoa juustoa. Me mentiin niiden liikuntasaliin, eikä Mini saanut tulla. Siellä piti tehdä kaikkea tyhmää, mutta sitten minä huomasin, että siellä oli trampoliini ja sitten minulla oli kivaa!! Sitten me leikittiin että semmoinen Pukki-niminen teline on sirkusheppa, mutta se oli ihan tylsää, koska se ei liikkunut.

Mutta onneksi sitten illalla me ratsastettiin. Iskä yritti koko aika pilata pitämällä kiinni ja huomauttelemalla ettei hepan selässä saa huutaa, vaikka en minä olisi edes huutanut jos se olisi päästänyt irti. Välillä se päästikin sitten, ainakin silloin kun piti kokeilla polviseisontaa. Mutta siinä kävikin sitten niin, että kun minä justiin sain Minin kävelemään, niin se pysähtyi aina heti kun yritin mennä polvilleni. Niin että sitten iskä joutui kuitenkin kävelemään vierellä ja luomaan Miniin samanlaisia varoittavia katseita kuin minuun silloin kun en pue kenkiä iskän mielestä tarpeeksi nopeasti.

Mutta se täti ketä piti meidän sirkuskoulua, oli kiva. Se sanoi että Mini on iso hieno tyttö, ja minä sanoin että niin on. Kerrankin joku tietää että Mini on tyttö eikä poika, ja onhan se hieno kerta se on minun poni enemmän kuin iskän ja tosi kiltti. Eikä minua edes enää yhtään pelota ratsastaa sillä, vaikka se on näääääin iso, ainaki iskääkin isompi. Ja se täti sanoi muuten että minäkin olen iso tyttö. Niin että siinäs kuuli iskäkin. Että minä olen kyllä ihan iso jo.

Lopuksi meillä oli suuri sirkusnäytös. Me pukeuduttiin pukuihin, ja minä olisin halunnut olla balleriina. Mutta yksi toinen tyttö otti balleriinanhameen, niin minä olin sitten possu. Ei se haitannut kyllä kauheasti. Iskä otti meistä kuvan ja nauroi. Se oli kyllä aika ärsyttävää, koska minulla ja Minillä oli kuitenkin sirkuskoulun suuri sirkusnäytös. Eli varmaan loppukoe. Iskä antoi minun mennä itse siinä näytöksessä, ja kävi vain kerran kentällä näyttämässä Minille piiskaa kun se meinasi ettei se kyllä kävele enää. Mutta muuten se meni hyvin. Minä melkein muistin mitä piti tehdä, ja kun en muistanut, katsoin mitä se balleriinatyttö teki kerta se osasi kaiken ylihyvin.

Kotimatkasta en kyllä voi kauheasti kertoa, koska minä nukahdin. Mutta me saatiin hienot todistukset että me ollaan melkein valmiita sirkusprinsessoja, ja minä näytän sitä kyllä ensi maanantaina kerhossa kaikille!! Ja sitä iskän ottamaa kuvaa minusta possuna ja Ministä sirkushevosena kyllä kans näytän, ja kerhotädeillekin näytän, ja tänään iskä saa lähettää sen mommalle kans.